Olet ottanut suuren askeleen ja harkinnut terapiaan menemistä. Tarjolla on paljon tietoa ja erilaisia terapiamenetelmiä ja suuntauksia. Monia askarruttaa oikeanlaisen terapian ja terapeutin valinta. Olisiko lyhytterapia Sinulle oikea valinta? Miten se eroaa psykoterapiasta? Sinulla saattaa olla monia kysymyksiä mielessäsi, joihin toivoisit löytäväsi vastauksia vaivattomasti. Olen koonnut tähän Sinua varten keskeisimmät kysymykset liittyen lyhytterapiaan, ja toivon, että niiden avulla voin auttaa Sinua löytämään sen tuen, jota haluat ja tarvitset.

Mitä lyhytterapia on?

Lyhytterapia on matalan kynnyksen terapeuttista keskusteluapua, jota antaa yleensä lyhytterapiakoulutuksen käynyt henkilö. Lyhytterapia ei nimensä mukaisesti välttämättä tarkoita, että terapia kestäisi lyhyen aikaa, mutta keskimäärin lyhytterapiassa käydään 1-30 kertaa. Lyhytterapia on "lyhyttä" siksi, että sen työskentelyorientaatio eroaa hieman perinteisestä pitemmästä terapiaorientaatiosta. Lyhytterapiassa asetetaan yleensä tavoitteita ja pyritään tietoisesti työskentelemään niitä kohti, ja käyntejä on sen verran, kuin nähdään, että on tarpeen. Ei siis tarvitse sitoutua lähtökohtaisesti esimerkiksi vuoden työskentelyyn, mutta pitkäkin työskentely on mahdollista, mikäli asiakas ja terapeutti kokevat, että se on hyödyllistä tai käsiteltävänä on useampia asioita. Terapian päämäärää myös tarkistetaan ja uudelleen määritellään useammin, kuin "perinteisessä" terapiassa.

Miten lyhytterapia eroaa psykoterapiasta?

Lyhytterapia ja psykoterapia ovat molemmat keskustelun ja vuorovaikutuksen kautta tehtävää terapiatyöskentelyä, jossa työskennellään tunteiden ja kognition parissa ja pyritään tukemaan yksilöä kohti toivottua muutosta. Lyhytterapiasta ei voi käyttää psykoterapia-nimitystä, sillä psykoterapiaa voi antaa vain Valviran laillistama psykoterapeutti. Psykoterapeutti on Valviran valvoma ammattinimike. Tämän vuoksi lyhytterapiasta ei esimerkiksi saa Kela-korvausta. Lyhytterapeutti ei ole valvottu ammattinimike.

Onko lyhytterapia vaikuttavaa vai puoskarointia?

Lyhytterapia perustuu yhtä lailla samaan psykologiseen tietoon ja terapeuttiseen osaamiseen ja kohtaamiseen, kuin psykoterapia, mutta koulutus on lyhyempi ja vähemmän kattava. Lyhytterapeuttinimikkeen keskeinen ongelma asiakkaan näkökulmasta on valvonta: asiakkaalla on usein vaikea tietää, onko lyhytterapeutti käynyt sellaisen koulutuksen ja omaa sellaisen taustan, jolla on pätevä antamaan terapeuttista keskustelutukea, sillä lyhytterapiakoulutuksia ei mikään taho toistaiseksi valvo. Tälle toivoisin muutosta tulevaisuudessa.

Monet lyhytterapeutit ovat kuitenkin päteviä terapeuttisen keskusteluavun ammattilaisia ja on olemassa päteviä lyhytterapeuttikoulutuksia, joissa valvotaan, että millä kriteereillä ihmisiä otetaan sinne sisään. Keskusteluterapiassa keskeistä tutkimusten mukaan on hyvä terapeuttinen suhde asiakkaan ja terapeutin välillä, terapeuttisten menetelmien osuus vaikuttavuudesta on vain n. 30%. Sopivan terapeutin löytäminen on usein persoonakysymys. Lyhytkestoinen terapia, jossa terapeutin ja asiakkaan yhteistyö toimii, on usein tehokkaampaa kuin pitkä psykoterapia, jossa henkilökemia terapeutin kanssa ei toimi.

Lyhytterapian toimivuudesta on viime vuosina tehty paljon tutkimusta ja todettu, että lyhytkestoisemmat terapiat saattavat monissa tapauksissa tuottaa parempia tuloksia, kuin pitkäkestoisempi terapia. On tutkittu, että vahvin muutosvoima ja motivaatio ihmisellä on yleensä terapian ensimmäisen puolen vuoden aikana. On toki haasteita, joissa muutoksen aikaansaaminen vaatii aikaa, mutta kaikkiin ihmiselämän ongelmiin ei välttämättä tarvita kolmen vuoden psykoterapiaa. Joskus jopa yksi terapiakerta on saattanut aloittaa yksilössä prosessin, joka on johtanut toivottuun muutokseen.

Toki psykoterapeuttinen keskusteluterapia itsessään on mahtava itsetietämyksen lisääjä, joka tuskin ikinä on ihmiselle haitaksi ja joissain elämäntilanteissa se on pitkäaikaisena hyödyllistä ja tarpeellista. Aina terapia ei ole mukavaa, mutta hyvin harvoin se on haitallista, mikäli terapeutti työskentelee eettisesti ja kunnioittavasti.

Jos sinua huolestuttaa lyhytterapeutin osaaminen, on hyvä kysyä seuraavat kysymykset terapeutilta: mikä taho terapeutin on kouluttanut ja ovatko hänen kouluttajansa olleet kouluttajapsykoterapeutteja? Kuinka kauan koulutus on kestänyt ja onko siihen sisältynyt psykoterapeuttiset valmiudet?
Onko lyhytterapeutilla sosiaali- ja terveysalan pohjatutkintoa ja mitä aiempaa työkokemusta hänellä on.

Riittävästä terapeuttisesta osaamisesta kertoo yleensä se, että terapeutilla on

• soveltuva pohjakoulutus sosiaali-tai terveysalalta, tai vähintäänkin ihmisten terapeuttista kohtaamista vaativalta alalta.
• jonkin verran työkokemusta julkisen sote-puolen työtehtävistä, joihin on kuulunut ihmisten kohtaamista ja keskustelutuen antamista, tai vastavuoroisesti pitkä työkokemus ihmisten kohtaamisesta ja keskustelutuen antamisesta muulla sektorilla.
• terapeutin lyhytterapiakoulutukseen on kuulunut psykoterapeuttiset valmiudet tai hänen pohjakoulutukseensa kuuluu vähintään 30op psykologian yliopisto-opintoja (tai mahdollisesti molemmat)
• lyhytterapiakoulutus on kestänyt vähintään vuoden ja on laajuudeltaan 40-60op.
• koulutuksen kouluttajat ovat olleet kouluttajapsykoterapeutteja ammattinimikkeeltään.
• lyhytterapiakoulutukseen on kuulunut työnohjausta.
• lisäksi on hyvä kysyä, että käykö lyhytterapeutti itse säännöllisesti jonkinlaisessa työnohjauksessa työnsä ohessa.

Mikä ero on lyhytterapialla ja lyhytpsykoterapialla?

Ero on siinä, että ei voi sanoa antavansa psykoterapiaa, jos ei ole Valviran valvomaa psykoterapeuttinimikettä. Tällä hetkellä ei ole olemassa erillistä koulutusta, joka kouluttaa lyhytpsykoterapeutiksi. On siis psykoterapeutteja, jotka antavat psykoterapiaa ja jos psykoterapeutti on lisäkouluttautunut antamaan lyhytterapiaa, niin silloin hän voi sanoa antavansa lyhytpsykoterapiaa. (Poikkeuksena ilmeisesti on nykyään, että mikäli on psykologin tutkinto, niin heillä on oikeus antaa lyhytpsykoterapiaa ilman psykoterapiakoulutusta, mutta psykologitkaan eivät voi käyttää psykoterapeuttinimikettä ilman psykoterapiakoulutusta)

Miksi valita lyhytterapeutti eikä psykoterapeutti?

Tähän ei voi antaa yleispätevää vastausta, koska kaikki on kiinni yksilöllisistä tarpeistasi. Psykoterapeuttia suosittelisin yleensä vakavampien, kompleksisten mielenterveyshaasteiden, persoonallisuushäiriöiden ym. hoitoon sekä myös vakavien traumojen hoitoon. Lyhytterapeutit pystyvät onnistuneesti hoitamaan lieviä ja keskivaikeita mielenterveyden haasteita ja tunne-elämän haasteita tai antamaan tukea vaikeisiin elämäntilanteisiin. Lyhytterapia voi toimia myös alkusysäyksenä myöhemmälle psykoterapialle. Ammattitaitoinen terapeutti ohjaa sinut aina eteenpäin, mikäli hän näkee, että tarvitset erilaista tukea, mitä hän pystyy tarjoamaan.

Etuna lyhytterapeutin valinnassa voi olla:

1. sen saatavuus. yleensä lyhytterapeuteille löytyy nopealla aikataululla aikoja paremmin kuin psykoterapeuteille, jotka yleensä ovat buukattu täyteen Kela-asiakkaita.
2. sen hinta ja helppous. Kela-korvattavaa psykoterapiamahdollisuutta kannattaa tutkia, jos se on sinulle mahdollista, mutta se on oma pitkähkö prosessinsa, joka vaatii myös psykiatrin käyntejä ennen kuin se mahdollistuu. Omakustanteisena psykoterapiavastaanottojen hinnat ovat yleensä selkeästi kalliimpia, kuin lyhytterapeutin vastaanoton hinnat. Huomaathan, että lyhytterapiaan ei voi hakea Kela-korvausta, kuten edellä mainittu. Lyhytterapiaan et toisaalta tarvitse mitään lähetettä vaan voit ottaa suoraan itse yhteyttä matalalla kynnyksellä ja sopia ajan.
3. enemmän vaihtoehtoja valita juuri Sinulle sopiva terapeutti. Koska tarjontaa ja vapaita terapeutteja on enemmän, tarkoittaa se, että on myös mahdollista etsiä juuri itselle sopivaa terapeuttia eikä tarvitse tyytyä siihen kenet satut saamaan. Tutkimusten mukaan terapiaprosessissa suurin vaikuttava tekijä on terapeutin ja asiakkaan välinen hyvä yhteistyösuhde.